Top Pop´s

Viikonloppuna Arwy ja Arttu pääsi taas hommiin. Petri oli heidän kanssaan metsällä lauantaina sekä sunnuntaina ja molemmille saatiin saaliiksi muutama supi.

Maanantaina käytiin porukalla myös luolatreeneissä. Mukana oli Busse, Arttu sekä Arwy ja kaikki toimivat todella mallikkaasti. Myös pennut pääsivät haistelemaan tyhjää luolastoa ja siellä ne leikkivät poukassa  :)

Huntingparsons.comissa on haalaritilaus käynnissä, jos joku haluaa samanlaisen puvun kuin Petrillä tuossa kuvassa niin nyt olisi mahdollisuus tilata. Osoite on siis: Huntingparsons.com

Kuvassa Kita 3kk

Aron Spirit Of Cattau eli Kita saapui Suomeen alkuviikosta. Kitan sukutaulu on mielenkiintoinen ja sieltä löytyy paljon toimivia metsästyskoiria. Emänlinja on sellainen Ruotsi-Saksa sekoitus, josta löytyy esim. Kennel Radagastin koiria. Isä on Englantilaista wörkkilinjaa ja on Itävallassa kaksoisrekisterissä, niin “workki” kuin parson rekisterissä oleva uros. Kovin reippalta pennulta Kita vaikuttaa ja toivottavasti siitä tulee yhtä hyvä metsästyskoira niin kuin vanhempansakkin ovat!

Kita asustaa Riikan (Kennel Kenkku) luona Imatralla.

Matkasimme tänään Järvelään. Päivän saldona 4 supia, joista yksi Artulle aika reippaan oloisen työskentelyn päätteeksi reilusta metristä.

Muutama viikko sitten Petri oli kavereidensa kanssa metsällä. Sain puhelinsoiton, että koirat ovat lähteneet hirviajoon matkalla pesälle. Pidin siinä penen ripityksen, kuinka koirat on aina vietävä pesälle hihnassa!!! Taisi osua omaan nilkkaan… Keskiviikkona ajattelimme lähteä koko perhe taas iltalenkille ja samalla tutkaista yksi lato, jossa noin kuukausi sitten majaili yksi supi. Siinä otimme kamoja autosta ja laitoimme Artulle tutkan kaulaan ja lähdimme kävelemään ladolle. Kerta matka on niin lyhyt niin koirat, Arttu ja Arwy, saivat juosta vapaana ladolle asti. Yht´äkkiä alkoi kuulua kovaa rytinää ja hirvihän se siinä juoksi ohitsemme ja tottakai Arttu ja Arwy perään. Yritin siinä jotain huutaakkin, mutta voitte uskoa että turhaan. Sinne menivät koko porukka ja voi että meitä suututti!! Odottelimme ensin paikoillamme pari tuntia, mitään ei kuulunut ja pimeys iski. Petri jäi lamppujen kanssa metsään ja itse lähdin lasten kanssa ajelemaan metsäteitä. Soittelin samalla poliisit, jotka eivät muuten ota enää ilmoituksia karanneista koirista, eläinlääkärit, koiratarhat, ystävät, jotka pistivät ilmoituksia nettiin. 5 tuntia koirien lähdöstä sain Petriltä puhelun, että Arttu oli tullut takaisin! Eli toinen oli turvassa! Arttu oli reissusta aivan puhki. Petrin luo päästyään se vetäisi heti kyljelleen maahan makaamaan ja oli siinä. Ajoin paikalle ja nappasin Artun kyytiin ja vein sen kotiin syömään ja nukkumaan. Ja sitten ei muuta kun takaisin Arwya etsimään. Ystävämme Sari ja Osmo tulivat myös avuksi ajelemaan metsäteille, mutta ei mitään. Yhden aikaan yöllä laitoimme porukalla nuotion palamaan ja söimme iltapalat katoamispaikalla, hiljaista oli. Ei auttanut muu kuin jättää boksi metsään, missä Arwyn omat alustat ja kupillinen ruokaa ja vettä tarjolle. Aamulla tultaisiin katsomaan, olisko Arwy löytänyt paikan. Siinä sitten palasimme kotiin ja itse yritin jopa nukkua ja ehkä muutaman tunnin onnistuinkin. Petri ei nukkunut sitäkään vaan lähti saman tien takaisin metsään ja sieltä suoraan kuudeksi töihin. Aamulla eräs tuttavamme oli käynyt katsastamassa boksin, mutta se oli koskematon. Myös siinä lähistöllä olevat naapurit lupasivat käydä päivänmittaan sitä katsomassa. Päivällä sain lapsenvahdin kotiin ja palasin itse metsään. Oli niin turhauttavaa kävellä ja kierrellä, kun ei osannut sanoa, mistä päin edes etsiä. Petri palasi kahdelta töistä ja hän päätti lähteä Artun kanssa kokeilemaan, lähtisikö se jäljille. Hyvin se nappasi jotkut hirvenjäljet ja lähti niitä ajamaan. Itse lähdin tarkistamaan erään puhelinsoiton, jonka mukaan erään talon koirat käyttäytyivät oudosti ja haukkuvat metsään. Soittaja sanoi, että metsässä liikkui jotakin. Riikka pysähtyi työmatkaltaan Vierumäelle avuksi. Yhdessä Winhan, Emman ja Sisun kanssa kierreltiin peltoja, metsänreunoja sekä yksi autiotalo. Taas tuli pimeää, eikä Arwystä näy jälkeäkään. 24 tuntia katoamisesta sain huojentavan puhelinsoiton, Arwy on otettu kiinni noin 3 km katoamispaikalta!! Olipa huojentava puhelinsoitto! Äkkiä kaikki autoon ja ajoimme saamaamme osoitteeseen ja siellähän se karkulainen oli! Kiinniottaneen perheen isä kertoi heidän nähneen kaksi koiraa jo edellisen iltana heidän pihassaan, toinen oli isompi, jolla vilkkuva valo kaulassa (luolatutka). Sitten ne olivat hävinneet. Aamulla perheen tytär oli kuitenkin löytänyt Arwyn pihasta ja päästänyt sen sisään. Vanhempien palattua töistä, he rupesivat netistä selvittämään kenenköhän koirasta oli kysymys ja sitä kautta Arwy löysi tien kotiin! Suuri kiitos vain heille!

Olipahan seikkailu, jossa oli onneksi onnellinen loppu! Kiitos kaikille ystäville avusta ja tuesta!

 Viikko sitten saimme tänne Heinolaan vieraita Ruotsista. Berit Bumeister-Lindgren (kennel Radagast) Ja Cristin Knudsen (kennel Jaktvet) tulivat Suomeen pennun hakuun ja tulivat samalla metsästämään kanssamme. Berit haki Sannalta Chasen ja Sirun pennun, Repoketun Kersantti-Karoliinan, joka ristittiin matkan aikana Ketuksi Mukanaan heillä oli 3 parsonia: Radagast Quendi, Radagast Dis ja Radagast Isengar sekä mäyräkoira Jaktvet Extra.

Perjantaina meidän suuntana oli Järvelä, jossa koirat pääsivät kokeilemaan myös LUME-koetta. Radagast Quendi eli Pricken, teki upean työn supilla saaden LUME 1 tuloksen ja Suomen metsästysvalionarvon! Niitä titteleitä ei taida monella ulkomaalaisella koiralla ollakkaan, hienoa!! Illan pimeydessä vielä kirtelimme muutamia paikkoja ja yhdestä pesästä Sannan Hippulle saatiin mäyrä. Hienosti tulpan takaa kaivoi!

Lauantaina pyörimme sitten täällä Vierumäen maastoissa. Aika hiljasta on meidän kulmilla. Kiertelimme kymmenkunta maapesää ja latoa ja tyhjiä olivat. Onneksi viimeisestä pesästä alkoi koirilla haukku. Ensimmäisen supin kaivoimme Sannan Sirulle ja toinen saatiin Cristinin mäyräkoira Extralle. Siellä taas peitimme monttuja illan pimetessä ja kuvia räpsiessä. Supi kun on vielä kovin eksoottinen saalis Ruotsissa, muistaakseni virallinen ilmoitettu saalismäärä olisi ollut 60 kappaletta (vertailuna suomen n. 170 000). Kiitokset vaan mukavista päivistä myös maasto-oppaillemme,  Hannu Kauppiselle ja naapurillemme Osmo Laurilalle!  

Ylemmässä kuvassa on Lume-koe tunnelmia ja viereisessä kuvassa Cristin, Sanna, Riikka ja Berit päiväkahvilla jahtipäivän lomassa. Lisää kuvia löytyy valokuvagallerista.

Omien koirien kanssa kierreltiin muutama pesä viime sunnuntaina,  mutta tyhjää oli. Välillä näinkin päin. Saipahan isäntä ja koirat ulkoilua, jos ei muuta!

Sitten pentu uutisia!! Viime yönä syntyi vihdoin viimein kauan odottamamme pentue. Me olemme Annen (Kennel Ruutilan) kanssa säilytetty Claremorris Oberonin spermaa pari vuotta ja etsitty sille sopivaa morsianta. Sellainen löytyikin Kirin Tarjalta: Tupla-Täplän Tähdet Tähdet. Viime yönä oli h-hetket ja tuloksena kaksi urosta. Mielenkiinnolla odotamme, mitä näistä pienistä pojista oikein kasvaa!!

Tässä on muitakin  mielenkiintoisia koirakuvioita suunnitelmissa, mutta niistä enemmän kunhan kaikki palaset loksahtavat paikoilleen!

Kävimme viettämässä ihanaa syksyistä päivää metsästyksen merkeissä. Ilma oli tosiaan mitä mahtavin ja syksyinen metsä on niin rauhoittava ja kaunis. Saalistakin tuli yli odotusten ja mikä yllätyksellisintä, että ne olivat supeja. Ensimmäisestä pesästä saatiin Maurin hyvällä työllä ylös neljä supia ja ne kaikki köllöttelivät samassa umpisessa. Siten kierreltiin Artulle muutama tyhjä pesä ja viimisestä löytyi Arwylle supi.

Pentu uutisia odotamme 2-3 viikon päästä, sillä säilyttämällämme pakastespermalla astutettiin erittäin mielenkiintoinen narttu. Ultrassa näkyi 3 pentua ja isänä siis pentueella on jo edesmennyt, käytännön metällä niin villisika- kuin kettu- ja mäyräjahdissa käytetty uros Claremorris Oberon. Yhdistelmästä enemmän sitten kun pennut ovat syntyneet!

Ensi torstaiyönä saapuu muutama vieras Ruotsista tänne Suomeen metsälle. Myös LUME-koetta ollaan suunniteltu ja tuomari varattu. Supi olisi kovin mieluinen saalis heille sillä Ruotsiin tuo tuholainen ei ole ainakaan vielä levinnyt. Toivottavasti reissu onnistuu ja tuloksia sekä saalista saadaan!

Viikko sitten lauantaina avattiin metsästyskausi. Petri ja Arwy oli Kangasalalla ison porukan mukana ja päivän saaliiksi tuli 5 mäyrää. Arwylle saatiin niistä yksi, jonka se karkotti ladonalta rivakkaan tahtiin.

Sunnuntaina matkasimme Lohjalle Parsoneiden erikoisnäyttelyyn, jossa mukana oli ennätysmäärä parsoneita. Meiltä oli mukana Busse, Arwy ja Kiho. Busse (Beau Buster Brenn Mill) oli pikkupentuluokan paras uros.

Kuva: Lars-Erik Jansson

Arwy sai laatuarvostelussa erinomaisen.

Kuva: Sanna Uhlbäck

Ja Kiho sai EH:n. Päivä oli oikein mukava ja oli taas mukava vaihtaa kuulumisia niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa

Viime viikonloppu meni kokonaan metsästyksen parissa. Perjantaina lähdimme perheen kanssa iltalenkille yhdelle ladolle ja Arwy löysikin sieltä elämää. Ensin Petrin kanssa kaivettiin kolmisen tuntia heinää, mutta sitä oli ihan älyttömästi ja pimeys iski. Lähdin lasten kanssa kotiin ja naapurin mies saatiin avuksi. Parituntia siitä päästiin jo aika lähelle, kun supi päätti hilpasta metsään ja sinne se sitten meni… Lauantai meni hirvijahdissa ja sunnuntaina kävästiin yhdellä pesällä Mauri mäyräkoiran, Artun ja Arwyn kanssa. Maurin ja Arwyn yhteistyöllä saatiin supi maan pinnalle. Mukana meinasi olla pariin otteeseen kolmaskin koira, sillä Arttu puri kaksi kertaa itsensä nahkahihnasta irti. Onneksi refleksit oli sen verran nopeat että pääsin hyppäämään väliin. Siellä se oli jo puoliksi maanalle menossa Tänään kävin ostamassa sille kunnon hihnan, josta ei puremalla irti pääse!

Edellisestä päivityksestä onkin jo jonkun aikaa ja täällä onkin tapahtunut kaikenlaista! Ehkä suurimpana on pienen tyttömme syntyminen toukokuussa. Tyttäremme kastettiin muutama viikko sitten ja hän sai kasteessa nimeksi Ellen Aino Emilia. Uusi perheenjäsen ei ole paljon koiria hetkauttanut. Esikoisemme Einon kotiintulo laukaisi Sississämme äidinvaistot ja se yritti omia vauvaa itselleen sekä hätääntyi kovin sen itkusta, nyt ne vain kävivät tervehtimässä uuden tulijan ja jatkoivat omia puuhiaan. Ei oikeastaan mitään reaktiota.

Myös koiralaumamme on saanut uuden jäsenen. Arttu (Already Away Brenn Mill) 1.5-vuotias parsonuros on saapunut meille ainakin seuraavaksi jahtikaudeksi pienpetojen kauhuksi. Sitä jääkö Arttu meille lopun elämäksi, en osaa sanoa. Aika näyttää ja me pidämme kaikki mahdollisuudet avoimina. Arttu on osoittautunut oikein mukavaksi koiraksi ja onkin sopeutunut meidän laumaan odotettua paremmin! Mielenkiinnolla odotamme seuraavaa jahtikautta, jotta nähdään, minkälainen peli tuo oikein on.  Hyvin reipasotteiselta se ainakin näin ensinäkemältä vaikuttaa. Ensi lauantaina matkaamme Artun kanssa luolakokeisiin Ristiinaan ja tässä kuussa olisi kaksi muutakin koetta vielä tiedossa. Arttuhan on yhteisomistuksessa Kennel Kenkun (siis Kenkku sekä Repoketun kennelin kanssa ja kasvattajana Iva Jilkova, Tsekki.

Kuva: Sanna Uhlbäck

Tsekeistä meille (+Kenkku ja Repoketun) saapui kesäkuussa uusi uros Busse (Beau Buster Brenn Mill). Kennelpoikamme Petri käväisi Ivan luona ja toi tullessaan hyvin mielenkiintoisen pojan. Bussen ensi debyytti on ensi sunnuntain erikoisnäyttelyssä Lohjalla, jonne matkaamme Arwyn ja Kihon kanssa. Busse vaikutta hyvin mukavalta ja tasapainoiselta koiralta ja ensimmäiset supihaukutkin on jo otettu J

Kuva: Saana Puukko, Bussen emäntä

Tässä kun me ollaan eletty vauva arkea, myös Arwysta on tullut äiti. Se synnytti 28.7 2 tyttöä ja 3 poikaa. Isänä pennuilla on Repoketun Eros (pennut menivät Repoketun kennelnimelle). Arwy osoittautui oikein mallikkaaksi äidiksi ja se jaksoi touhuta pentujensa kanssa loputtomasti. Oikein mukavan tuntuinen pentue oli kaiken kaikkiaan. Ja uskon että niistä löytyy potkua monenlaiseen harrastukseen, sen verran reippaita tapauksia olivat kaikki. Yksi uroksista on vielä vapaana, Repoketun Jallu. Jos etsit itsellesi harrastus- tai jahtikaveria niin ota ihmeessä yhteyttä Sannaan.

Jallun kuva; Sanna Uhlbäck

Vielä edellisestä postauksesta, jossa olikin hyvin ikäviä uutisia. Tipsu, Tallitontun Cara nukkui pois heinäkuun alussa. Syynä aikaiseen poismenoon oli Tipsun monet sairaudet. Nuorena Tipsulla  oli usein kohdun limakalvotulehduksia, joita hoidettiin antibiootein. Synnytyksen jälkeen Tipsulle tuli märkäkohtu, joka leikattiin kiireellisenä, tästä kuitenkin Tipsun maksa sai vauriota ja se joutui maksasairaan koiran dieetille. Vuonna 2010 Tipsulla todettiin kaihi ja tämän vuoden alussa linssiluksaatio. Linssit olivat jo irronneet 180 astetta.  Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Tipsu ei tulisi kestämään isoa linssiluksaatioleikkausta joten olisi parasta päästää se kärsimyksistä. Ennen ikiuneen nukahtamista otimme Tipsusta verinäytteet genoscoperiin lähetettäväksi ja Tipsun tulos oli Normaali. Genoscoperin mukaan tämä linssiluksaatio voi johtua esim. traumasta tai sitten se on jotain muuta linssiluksaation muotoa jota ei vielä tunneta. Linssiluksaatio sairaiden koirien kannattaa  lähettää näyte, sillä välttämättä koira ei sairasta tätä perinnöllistä linssiluksaatiota, mitä tällä testillä testataan. Ja koirat, joilla on todettu kliinisissä tutkimuksissa linssiluksaatio saa PLL testin Genoscoperilta ilmaiseksi. Jotta ilmaisen testin saa tulee verinäyte ja kopio silmätutkimustuloksesta toimittaa koirien geenitutkimusryhmälle ja testi tilata normaalisti genoscoperilta. Pyynnostä lähetin myös saman testin Englantiin AHT:lle, mutta valitettavasti he eivät pystyneet tekemään testiä verinäytteestä. Eipä se kuitenkaan muuta lopputulosta, Tipsu on genotyypiltään linssiluksaation osalta terve.

Ai niin!! Tervetuloa kaikki metsästyksestä kiinnostuneet keskustelemaan mukavasta harrastuksesta Huntingparsons.com sivustolle!

Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht’äkkiä huomaa,
Se päättyikin tähän.
Kun sammuu Sydän kultainen,
On aika surun hiljaisen.

Osanotto Sarin suureen suruun