Arwyn maha sen kun kasvaa. Alle 2 viikkoa enää h-hetkeen. Kuitenkin näyttäisi, että vatsa olisi hivenen pienempi kuin viime kerralla, jolloin pentuja syntyi 5.

Meillä on tänään ollut myös syntymäpäivät. Api täyttää jo 13 vuotta!! Nopeasti se aika vaan kuluu… Muistan edelleen todella hyvin kuinka kävimme hakemassa pienen pullukan pennun Perttulasta. Se oli koko pentueen värikkäin pentu ja niin älyttömän reipas! Heti kuin kotonaan. Ja kyllä sen kanssa sai vääntää monesta asiasta! Huh!! Mutta kaikki oli sen vaivan arvoista ja siitä kasvoi mitä mahtavin koira, harrastuskaveri ja perheenjäsen. Onnea vaan papalle <3

Artun kanssa olemme käyneet LUT-kokeissa. Ensin Vihdissä, jossa tuomarina Jori Vanhatalo. Sieltä Arttu sai tulokseksi B 43. Yksi piste putosi alun harhailun johdosta. Seuraavalla viikolla kävimme Ristiinassa kokeilemassa A koetta, tuomarina tällä kertaa Jukka Kinnunen. Hienolla ja nopealla työskentelyllä tulokseksi A 50 pistettä. Artusta siis leivottiin uusi käyttövalio! Seuraavaksi olisi tarkoitus jatkaa MEJÄn parissa, jossa se ei todellakaan ole luonnonlahjakkuus Treeniä, treeniä ja vielä vähän lisää treeniä. Eiköhän se siitä

Kävimme perjantaina ultrassa, kun emme malttaneet enää odottaa. Jotenkin Arwyn käyttäytymisestä olin aistivinani, että kantavanahan se on. Se on vieläkin rauhallisempi kuin yleensä ja mielellään löhöilee vaan omassa pedissään. Ruoka tosin maistuu niinkuin ennenkin, ahne kun on. Ultrassa näkyi 3 pientä parsoninalkua. Voi tosin olla että niitä on enemmänkin, mutta eläinlääkäri ei osannut sanoa varmaksi. Toukokuun lopussa se sitten selviää!

Mutta ompa mukava viikonloppu takana! Saimme perjantaina yövieraita, kun Elina matkasi meille Ellin ja Picon kanssa, samoin Anne ja Reetamari Leicin ja Kinkin kanssa. Olikin mukavaa tavata taas porukalla, viime kerrasta onkin jo jonkun aikaa. Lauantaina jatkoimme matkaa Lut-kokeeseen Ristiinaan, johon ajeli myös Heli ja Kiho. Picon ja Kihon koe päättyi tällä kertaa ohjaajan keskeytykseen, Arttu sai tuloksen B 44. Ens lauantaina Artulle on varattuna koepaikka Vihtiin.

Helin ja Kihon agilityura on kuitenkin alkanut vauhikkaasti. Sainkin tänään viestin, että he nousivat kolmos luokkaan. Suuret onnittelut parivaljakolle

Lue lisää pentuja sivulta!

And I must thank Malin to let me use this gorgeous dog!

I hope we have great little hunters growing…

Lauantaina matkasin Artun kanssa Puumalaan hieman kiireessä. Illalla katselin reittiohjeita ja Eniron mukaan matkaan menisi 2 tuntia 23 minuuttia. Treffit Puumalan Teboilille oli kahdeksaksi eli matkaan oli lähdettävä 5.30. Tarkoitus oli laittaa kello herättämään 45 minuuttia aikaisemmin että ehtisin pakata tavarat autoon ja ottaa hieman aamupalaa. No kuinkas sitten kävikään… Aamulla kello soi ja laiton kahvit tippumaan ja istuin keittiönpöydän ääreen ja katsahdin kelloon: 5.50!! Mä olin laittanut kellon tuntia liian myöhään soimaan. Tulipa hoppu!! Ei muuta kun tavarat reppuun, koira autoon ja menoksi. Siinä sitten huristelin kohti Puumalaa ja mietin että onkohan mulla kaikki tavarat mukana. Onneksi en myöhästynyt kovinkaan pahasti ja aamupalankin ehdin vielä nappaamaan Teboililla. Sitten lähdettiinkin metsään. Artulla aloitettiin ja ensimmäinen paikka oli tyhjä. Pesältä lähti ihan tuoreet supin jäljet, jotka loppuivat lähellä sijaitsevaan uuteen pesään. Sieltä Artulle ja Sissille saatiin molemmille tehtyä LUME koe hyväksytysti. Todella helpolla päästiin. Artulle kaivettiin supi 0.5 metristä ja Sissi toi supin samalle reijälle.

Tässä kuva tuoreista valioista omistajineen sekä oikella tuomari Kari Airiainen. Kiitokset kaikille asianomaisille ja suuri kiitos Pepille hyvistä nokipannukahveista! Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia oikeista kahveista nuotion äärellä ja tietysti vielä hyvässä seurassa

Arwyn juoksut ovat alkaneet ja ensi viikonloppuna matkaamme treffeille Ruotsiin. Toivottavasti astutus onnistuu ja meille syntyy pentuja toukokuussa! Jos etsit itsellesi parsonia harrastus- ja/tai jahtikaveriksi niin ota ihmeessä yhteyttä!

Saimme perjantaina vieraita. Ulla ja Jani saapuivat Rymyn (Trallas Mac Mini Bite), Lunan (Arwyn tytär Repoketun Justiina) sekä westie Milon kanssa. Hieman myöhemmin saapui myös Elina sekä Apin tytär Elli (Friedrich Hunting Hazard) sekä sijoitusnarttumme Pico (Ruutilan Walko Wuokko). Aamulla suuntasimme kohti Järvelää ja hyvässä säässä ja seurassa kiertelimme aamun tyhjiä pesiä. Jälkiä oli vaikka kuinka ja paljon mutta pesät tyhjiä. Onneksi kuitenkin löysimme yhden asutun pesän. Rymyn ja Ellin yhteistyöllä saimme pintaan kaksi supia.

Ensimmäisessä kuvassa Elli, toisessa Elli ja Rymy omistajineen

Arwylle on suunnitelmissa pentuja kesän alkuun. Isäksi on kaavailtu luola-, villisika- kuin peurajahdeissa käytettyä urosta, jolla myös Jälkivalion titteli sekä kisaa tokossa III-luokassa. Isän suku on hyvin mielenkiintoinen! Hieman erisukuista sukulinjaa, mitä meillä täällä ja mikä parasta, sieltä löytyy paljon hyviä metsästyskoiria. Lisää Infoa saat joko soittamalla tai s.postilla: pelkonen@hotmail.com tai 050-3096969

Toivoisin pennuille metsästävät ja/tai harrastavat kodit!

Kyllä parsonit on tahkonnut tänä talvena Lume-tuloksia ennätysmäärän. Melkein joka viikko on saanut kuulla uusista  tuloksista ja valioista. Mielenkiinnolla odotamme mikä on kauden loppusaldo.

Mekin päätimme laittaa kortemme kekoon ja osallistuimme Artun ja Arwyn kanssa kokeeseen. Artun koe pidettiin Ristiinassa 25.2. ja tuomarina toimi Markku Kinnunen. Artun arvostelu: Koepaikkana laaja, monireikäinen maapesä. Sopivan vaativa. Koira haki innokkaasti. Löydettyään riistan pysäytti sen välittömästi käytävän päähän lähes 10m päässä. Auttamalla koiraa saamme supikoiran saaliiksi 40min kuluttua. Koira jatkoi hetken päästä aloittaen varsin liikkuvan haukkutyöskentelyn, joka päättyi myöskin riistan pysäyttämiseen. Kaivaen autoimme koiraa ja saimme toisenkin supin. Haku: 3min, Riistatyöskentely: 85min. Koe hyväksytty.

Samana päivänä hyväksytyn tuloksen teki toinenkin parsoni, Niitti (Joutilaan Top Niitti). Tämä oli Niitin toinen hyväksytty koe, joten se myös valioitui. Onnittelut Annelle ja Nikolle sekä kasvattajille Kari ja Nina Airiaisille. Ja suuret kiitokset Karille kokeen järjestämisestä!

Arwyn koe pidettiin Savitaipaleella 28.2 ja tuomarina myöskin Markku Kinnunen. Arwyn arvostelu: Koepaikkana suuren kivenalunen, jossa maareikiä. Vaativa. Koira haki innokkaasti ja tavoitettuaan riistan aloitti lyhyen haukkutyöskentelyn pysäyttäen kuitenkin riistan paikoilleen parin siirtymän jälkeen. Työskentely jäi lopulta osin siirtolohkareen kulman alle n. 2m:n syvyyteen, jossa jouduimme auttamaan koiraa. Saaliiksi saatiin yksi supikoira. Haku: 15 min, Riistatyöskentely 145min. Koe hyväksytty.

Suuret kiitokset maasto-oppaille Tommille ja Antille!

Kuva: Sanna Uhlbäck

Kävimme viikko sitten myös Ristiinassa Lut-treeneissä. Oli mukava nähdä Arwyn lapsia, Jallua ja Wernaa.

Osaomistus urostamme Kitaa (Aron Spirit of Cattau).

Kuva: Sanna Uhlbäck

Kessu oli oma reipas itsensä. Sitä ei tarvinnut lainkaan sytytellä vaan se ampas suoraan ahdingosta sisään. Arttu ja Arwy lähtee keväällä kokeisiin, kun vaan muistaisin ne sinne ilmoittaa.

Arwy, Keskinen (Kessu), Arttu

Lisäilen galleriaan uusia kuvia mm. Lume-kokeista.

*

Ystävän kanssa

On mukava turista.

Kuka nyt viitsisi

yksin murista!

*

….ne paukkuu! Reilut kaksikymmentä astetta on ollut jo jokunen viikko ja pahimmillaan on menty jopa yli kolmenkymmenen. Se on liian kylmää. Me ollaan oltu lähinnä sisätiloissa ja lämmitelty takkaa. Koirat ovat tehneet vain nopeita pyrähdyksiä ulkona, eivät viihdy siellä tippaakaan. Mutta kaikkia eivät pakkaset ole haitanneet. Heli ja Kiho starttasivat Agi-radalla tehden todella nopean nolla radan ja nousivat kakkosiin! Upeaa Heli ja Kiho!!

Ennen pakkasia kävimme muutaman jahtireissun, joista pari oli Järvelän suuntaan. Ensimmäisellä reissulla saimme Arwyn avustuksella ladonalta ketun. Se teetti töitä, sillä ladon alunen oli ihan älyttömän ahdas! Vaikkei Arwy ole mikään kamalan iso narttu niin ei se meinannut mahtua millään. Mutta lopulta saatiin kettu eräksi. Matkassa oli mukana Riikka laumoineen, jonka kanssa kävimme ennen Järvelään ajoa kaivamassa Artulle supi tästä meidän alueen pesästä. Kuva (c) Hannu Kauppinen

Toisella Järvelän reissulta matkassa oli parsonporukkaa Annen ja Leicin sekä Ilkan ja Kinkin verran. Aamu aloitettiin Mäyräkoiran hyvillä töillä ja saatiin sille kettu ja supi. Iltapäivä meni kivenalusta kaivellessa. Sieltä Leicille supi ja Artulle sen puoliso.

Mukava oli tämäkin reissu ja oli hienoa tavata Kinki omistajineen. Kinki (entinen Kingi ;) vaikutti mukavalta koiran alulta, reipas ja avoin niinkuin parsonin pitääkin.

Tammikuuhun mahtui muutamia tyhjiäkin reissuja, mutta saipahan koirat ja isännät liikuntaa.

Meille myös saapui paketti Itävallasta. Sen uumenista löytyi, kuinkas ollakkaan, kettu the KEKE. Thank You Karin, Christian, Julius and the hole gang for this lovely fox! I must say that Austrian foxes are much bigger that our ones

Hyvää tätä vuotta kaikille J

Me täällä vasta postaillaan vuoden ensimmäistä päivitystä ja eikö silloin ole aina tapana muistella edellistä vuotta…  

Vuodesta 2011 on jäänyt paljon hyviä muistoja. Meidän perheeseen syntyi toukokuussa pieni nappisilmäinen tyttö, Ellen ja elämä on ollut pitkälti vauvaperheen arkea. Isoveli Eino on ollut siskostaan enemmän kuin ylpeä ja isoveljen rooli on sujunut mallikkaasti. Silti paljon on tapahtunut myös koirarintamalla:

Viime metsästyskausi meni Sissin ja Arwyn osalta hyvin ja saalistakin saatiin omille koirille 18 supia, 6 mäyrää ja 2 kettua.  Ei siis hullummin.  Kauden loputtua Sissi siirtyikin jo eläkkeelle näistä hommista. Sikäli harmi, sillä ihan heti samanlaista, luotettavaa jahtikaveria ei helpolla löydetä. Sissi on erittäin sitkeä ja jaksaa tehdä töitä tuntikausia ja toimi riistalla kuin riistalla. Hyviä otteita on nuorisokin väläytellyt, mutta eivät yllä ainakaan vielä Sissin tasolle. Mutta kun ikä rupeaa painamaan, niin sille ei vaan voi mitään. Kyse on kuitenkin aika kuluttavasta lajista, joten päätettiin päästää Sissi nauttimaan eläkepäivistä, jotka onkin kulunut Petrin äidin lenkkikaverina ja sylinlämmittäjänä.  Muutaman lisäkilonkin se on saanut vyötärölle, mutta ei se menoa haittaa.

Huhtikuussa sijoitusnarttumme Ruutilan Ihanan Kallis,Kiho sekä Ruutilan Walko Wuokko, Pico osallistuivat Lut-kokeisiin ja molemmille C-tulokset. Kiho on omistajansa Helin kanssa aloittanut  agilityuransa ja hyvin vauhdikasta menoa on radoilla nähty. Kiho on ihan älyttömän nopea!!!  Tästä kaksikosta kuulemme vielä! Molemmat nartut on sijoituksessa Kennel Ruutilan kanssa.

Toukokuussa Petri käväisi Tsekeissä Iva Jilkovan luona ja toi tuliaisiksi Saanan perheelle ”vähän” parsonenergiaa yhden uroksen verran. Busse (Beau Buster Brenn Mill) debytoi parsonien erikoisnäyttelyssä ollen pikkupentujen paras urospentu (Kuva (c)Lars-Erik Janssen). Putkilla se syttyi myös ikäisekseen hyvin ja nyt vaan odotamme, että ikää kertyisi sen verran, että pääsisimme sen kanssa jahtiin. Bussen jalostusoikeus on Kennel Kenkku ja Repoketun kanssa.

Heinäkuussa Arwy pyöräytti maailmaan 5 ihanaa pentua kennel Repoketun nimiin. Pentueeseen syntyi 3 urosta ja 2 narttua ja isänä Repoketun Eros. Kaikki pennut löysivät harrastavat kodit, osa myös ihan metsästävät sellaiset! Täällä odotellaan miltä ensi syksy näyttää näiden pentujen osalta.

Syksyllä meille saapui Arttu (Already Away Brenn Mill), pari vuotias parsonuros (Kuva). Kotiutumisen jälkeen Arttu on päässyt hyvin metsästyksen makuun ja sille on saatu tähän mennessä saaliiksi 10 supia. Mielenkiinnolla odotamme, minkälainen mäyrätyöskentelijä Arttu on, sillä otteet supin kanssa ovat olleet hyvin riuskat. Artun isä oli myös hyvin riistaviettinen ja sitkeä työskentelijä. Reilu vuosi sitten se kuitenkin hävisi mystisesti, eikä sen kohtalosta ole mitään tietoa. Se karkasi ulos päästettäessä pihan portista, eikä enää palannut takaisin L

Syksyllä taas alkoi tiukka metsästys kausi! Arttu ja Arwy ovat olleet töissä melkein joka viikonloppu. Koiraporukkamme kasvoi vielä loppuvuodesta kolmella kovalla K:lla eli Kinkillä, Kitalla ja Keskisellä. Kuvassa Kinki (Tupla-Täplän Kuningasten Kuningas) ja Keskinen toisen omistajansa Annen hellässä syleilyssä. Kinki asustaa Lempäälässä Ilkan hoivissa ja pääsee varmasti mukaan jahteihin, jos vaan ainesta sellaiseen on. Ja miks ei olisi Keskinen jäi tänne meille lauman jatkoksi.

Kolmas K eli Kita (Aron Spirit Of Cattau) saapui Suomeen Itävällasta (Kuva (c) Riikka Partanen). Olemme jo pitkään katselleet Karinin (Kennel Cwn Annwfn) Rushill Morgania sillä silmällä, että voi jospa joskus siitä pennun saisi… Saimmekin kuulla, että eräs hyvin metsällä pelaava narttu on astutettu sillä, että miten olisi? No eihän sitä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä ja Kita matkasi tänne Riikan lauman jatkoksi. Kita on osoittautunut erittäin mukavaksi ja avoimeksi pennuksi ja se on yhteisomistuksessa Kennel Kenkku ja Repoketun kanssa.

Tässä nämä suurimmat  iloiset tapahtumat, mutta….

 Vuoteen mahtui myös surua ja murhetta, kun Kiukku (Repoketun Coco Colada) ja Tipsu (Tallitontun Cara) nukkuivat ikiuneen. Molemmat vielä aivan liian aikaisin. Sekä Kiukku että Tipsu olivat omalla tavallaan kumpikin suuria persoonia ja he varmasti kulkevat muistoissa läpi koko elämän. 

Vuoden viimeinen päivä oli myös kohtalokas Saksasta tuodulle yhteisomistusuroksellemme Erkille (McAllister´s Special Edition), jonka elämä päättyi junan alle. Osanotto Erkin perheelle!

    “Surun kyynelten läpi kuultavat

      onnellisten päivien muistot”

 Mutta mitäs me keksitään vuodelle 2012?

Tämä vuosi, jota jo hyvän matkaa olemme kulkeneet, tuo toivottavasti taas paljon uusia kokemuksia ja tuttavuuksia. Tarkoitus olisi loppuvuodesta matkata Itävaltaan ja tavata Kitan ja Arwyn kasvattaja metsästyksen merkeissä. Myös Ruotsin reissua olisi kesäksi suunnitteilla, mutta katsellaan miten se etenee.

Lut-kokeissa toivoisin näkeväni tänä vuonna Artun, Arwyn, Bussen, Kihon sekä Picon. Artulle vois syksyllä suunnitella myös Lume-koetta ja kesällä  sitten mejäillään.

Pentuja Picolle ja Arwylle ehkä tänä tai ensi vuonna, kaikki vielä auki.